lauantai 21. syyskuuta 2013

Makkaranpaistossa

Mitäpä sitä sulkeutua kauniiksi syyspäiväksi sisätiloihin. Ulkona on paljon hauskempaa - ainakin jos on vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen ikiliikkuja. Tai ikiliikkujan vanhempi, joka tietää tylsistymisen aiheuttavan ison porun.


Päätettiin lähteä päiväunien jälkeen makkaranpaistoon ja pyydettiin ukkia mukaan. Samalla reissulla voisi käydä vilkaisemassa äidin lapsuudenmaisemissa sijaitsevan lintujärven nykytilaa.


Lintutornissa hauskinta olivat portaat. Ylhäällä tornissa poika käskytti äidin nostamaan, vilkaisi nopeasti umpeenkasvanutta lintujärveä ja sitten halusi jo kavuta portaat alas. Äidin ja ukin pyynnöt laskeutua takaperin kaikuivat kuuroille korville. Portaat tultiin alas etuperin, äiti tosin sai pitää kädestä kiinni. Mopoilun ja traktorimerkkien tuntemisen lisäksi poika ansaitsee kunniamaininnan portaissa kiipeilyssä.  


Paistettu makkara lensi kaaressa sammalikkoon. Keksit ja limonaati sen sijaan maistuivat pienelle retkeilijälle. Kotonakin vielä pyydeltiin naatia, mutta iltapalalla poika sai kyllä tyytyä taas pelkkään maitoon. Limonaati jääköön retkiherkuksi.


Pienin makkaranpaistaja lähinnä köllötteli sylissä. Ensimmäinen makkaranpaistoretki oli leppoisa kokemus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti