Isompi poika tarvitsee uudet talvikengät. Ukin kanssa sovittiin, että puoliltapäivin nähdään paikallisen kenkäkaupan edessä. Muistan laittaa auton lämmitysletkuun riittävän ajoissa. Pojat syövät suhteellisen hyvällä ruokahalulla. Suuremmitta poruitta pääsemme liikenteeseen. Olemme kenkäkaupan edessä jopa ennen ukkia.
Isompi poika hermostuu autossa istuskeluun. Pienempi on rauhallinen, joten päästän isomman hetkeksi jaloittelemaan. Ukin kurvatessa parkkipaikalle isompi poika vilistää jo rakennuksen nurkan taakse.
Pienempi poika sylissäni menen kauppaan. Minulle avataan ovi - hämmentävää. Muistan ehkä kiittää.
Vaihtokauppa - pienempi ukille, isompi kenkiä etsimään. Joo, nuo samanlaiset mitä tällä on jalassa, mutta isompaa kokoa. Sovitetaan kenkiä, hyvät on.
Rahapussi on autossa. Pärjäätkö hetken näitten kahden kanssa? Isompi vilistää jo lähellä portaita.
Juoksen rahapussin. Pelastan ukin pinteestä ja koppaan isomman pojan syliini. Sitä ennen tosin juoksemme pari kierrosta perätysten kenkäkaupan kapeita käytäviä. On se hyvä, kun on ei askel vielä paina, kommentoi joku. Maksan kengät.
Missäs se toinen rukkanen nyt on? Isompi meinaa karata toiseen portaikkoon. Viedään lapset autoon, ukki jää käynnistämään autoa.
Sama käytäväkierros, nyt yksikseen. Ei näy rukkasta. Kengänsovituspaikalle, ei näy. Taitavat olla tuossa kassaa vastapäätä hyllyn päällä, vanhat kengät ja rukkanen. Ai juu, siihenhän minä ne jätin, kun lähdin hakemaan rahapussia.
Takaisin autolle. Tehtävä suoritettu.
Ai niin, piti vielä käydä kaupassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti