Yläkertaan, pienen leikkinurkkauksen laitaan, lattianrajaan. Numerojärjestykseen laittaminen on yhtä hypnoottista kuin puoli elämää sitten. Joihinkin liittyy muistoja: tämän ostin luokkaretkeltä, tämän, kun olin mummolassa yökylässä. Yhtenä syksynä veli keksi, että luetaan kaikki läpi ennen koulujen alkua. Minä ehdin lukea viitisenkymmentä ensimmäistä, veli vähän enemmän. Aloitti aiemmin.
Rakkaimmat, uutena ostetut, hiirenkorville luetut 90-luvun lopulta. Selkämyksistä muodostuu lattianrajaan tuttuja kuvia. Ensimmäisinä opiskeluvuosina kiersin kaupungissa kirpputoreja, muistin ulkoa puuttuvat numerot. Kotimatkalla linja-autossa tai junassa ehti lukea kokonaan.
Lapsia ei vielä kiinnosta, parin vuoden päästä ehkä jo. Odottavat seuraavaa sukupolvea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti