"Tule pukemaan", sanon pienemmälle ties kuinka monetta kertaa. Se seisoskelee keskellä keittiön lattiaa, ei liikahdakaan. "Missäs sinun korvat on?" kysyn turhautuneena.
"Tässä", se laittaa kädet korvilleen.
"No mitä minä äsken sanoin?" kysyn.
"Tuu pukemaan", se toistaa ja kasvoilla välähtää hymy. Se ei edelleekään liikahda, seisoskelee keskellä keittiön lattiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti