Sä pystyt mihin vaan

Lapsena olin energinen ja vilkas. Ennen kouluikää muistan käyneeni käsikähmän jos toisenkin. Tempperamentti tempperamenttia vastaan, tuli vastaan tappura. Vastapuoli kirjoitti päiväkerhon lehteen, että kaveri on mälsä, kun se alkaa itkeä kesken pelin. Oma näkemykseni oli hieman erilainen. Harmi kun toista lehteä ei koskaan toimitettu.

Ala-asteen ensimmäiset vuodet olin se, jolle koulunkäynti oli helppoa; se, joka mielellään auttoi muita. Ensimmäiset kouluvuodet muistan melko huolettomina. Sitten tuli muutto. Uudessa koulussa oli kourallinen oppilaita, ja näennäisen arka tyttö ei sopinut joukkoon. Siitä tuli ihan oikeasti arka ja sisäänpäinkääntynyt. Vasta lukiossa koin karistaneeni kiusatun viitan hartioiltani, vaikka jonkinlaista leimaa koin kantavani otsassani vielä kauan pikkukylän tomut jaloistani karistettuanikin.

Muutama viikko takaperin kävin keskustelun, jonka päätteeksi väitin, etten kanna enää kaunaa kiusaajilleni. Väittämä tuli suusta ulos noin vain, ja perustelut perään: Minä olen muuttunut niistä ajoista. Ei toisetkaan ole välttämättä samoja kuin silloin ennen. Hämmentävää kyllä, olen tainnut ihan oikeasti antaa anteeksi. Vanhat asiat tuntuvat merkityksettömiltä.

"Sä pystyt mihin vaan", laulaa eräs nuori suomalainen poplaulaja. Tämän olen pääpiirteittäin tiennyt aina, mitä nyt välillä usko on aina horjunutkin. "Oot hyvä juuri noin." Vaikeampi, mutta äitiyden myötä vallitsevaksi tulleen jatkuvan kaaostilan myötä olen vähitellen oppinut hyväksymään itseni. Minusta on tullut kasvattaja. Kysymys ei olekaan enää minusta, vaan pienistä ihmisistä, jotka vasta ahnaasti tutustuvat elämän pelisääntöihin.

Näen 2-vuotiaassa pojassani päivä päivältä enemmän itseäni. Utelias ja eläväinen, pieni energiapakkaus, mutta uusissa tilanteissa kovin varuillaan. Tiedän, että jonain päivänä poikakin tavalla tai toisella rauhoittuu; toivon, että kokemus on pehmeämpi kuin oma rauhoittumiseni aikoinaan. Vastoinkäymisittä tuskin selviää kukaan, ja reissussahan tunnetusti rähjäytyy.

Tuli ja tappura, pystytte mihin vain. Olette hyviä juuri noin.

Ja äidin luokse saa aina tulla.