Se valvoi taas aamuyöstä kolmatta tuntia. Heräsi ja ei halunnut enää nukkua. Uupumus iski odotetusti illalla rajuna. Tuntia ennen normaalia nukkumaanmenoaikaa se alkoi jo kerjätä päästä petiin.
Se haluaa ehdottomasti puuroa. Tarjoan muroja, koska yleensä puuro jää koskemattomaksi. Ei, puuroa. Laitan puuron. Ei, pitäisikin saada muroja. Tähän en rupea, syö joko puuron tai sitten ei syö. Huutoa.
Yläkerrassa se haluaa mennä suoraan omaan sänkyynsä nukkumaan. Peittelen ja toivottelen hyvät yöt. Kohta se kipittää isoon sänkyyn. Ei kuulemma lueta kirjaa. Ei sitten. Toivotellaan hyvät yöt, laitetaan valot kiinni. Huutoa.
Kirkunan sävystä tiedän, että tätä jatkuisi aina niin kauan, kunnes se väsähtää ja nikotellen nukahtaa. Valot sytytetään uudelleen ja luetaan kirja. Se tahtoo jäädä viereeni. Etkö sittenkin menisi isin viereen, niin kuin tavallisesti? Ei, äitin viereen. Toivoitellaan hyvät yöt, laitetaan valot kiinni. Huutoa.
Sittenkin isin viereen. Ei kuulemma ota vettä. Toivotellaan hyvät yöt, laitetaan valot kiinni. Huutoa.
Se juo vähän vettä Salama-pullosta. Toivotellaan hyvät yöt ja laitetaan valot kiinni.
***
Enpä ole vielä tähän päivään mennessä lähtenyt iltalenkille housut väärinpäin jalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti