Olemme liikenteessä isomman pojan kanssa kahdelleen. Jo kotona se puhui, että ottaa pikkukärryt, ne joissa on lippu. Itse otan isot kärryt - ne on koria helpompi jättää äkkiä johonkin.
Nostan sen painamaan tomaattinappia ja annan sen viedä tomaatit omaan kärryynsä. "Eteenpäin, nyt seis." Se odottaa kiltisti, kun valitsen kurkun. Punnitusvaiheessa se on jo syöksyä sivukäytävälle. Napakka "Tule takaisin!" palauttaa sen kuitenkin vihannesosastolle.
"Ai sinä oletkin jo tervehtynyt! Onko pikkuveli vielä kipeänä?" myyjä puhuttelee poikaa, joka mumisee jotain epäselvää vastaukseksi. Vaihdamme muutaman sanan liikkeellä olevista pöpöistä. Seurailen puolella silmällä, ettei pikkukärryjen keula kopsahda hillohyllyyn.
"Otappa siitä vaippoja, vaipat on loppu." Se tavoittelee neloskoon vaippapaketteja. Hymähdän, että pieniä ovat, veljellekin, ja laitan kutoskoon paketin pikkukärryyn. Se yrittää istua hyllylle, jossa on teepakkauksia. Sieppaan hetken mielijohteesta mukaan mustikkamuffiniteetä.
Kassalla se sinnikkäästi nostaa vaippapaketin kärrystään liukuhihnalle. "Onpa painava", se toteaa, ja kassatätiä naurattaa. Lastaan isojen kärryjen sisältöä hihnalle. "Älä heitä sitä", ehdin aloittaa, kun Piltti-purkki kopsahtaa liukuhihnalle. Ei hajonnut. Jostain sisältäni nousee hiljaista kuplivaa naurua. Tomaatit putoavat ylösalaisin olevasta pussista iloisesti lattialle ja vierivät joka suuntaan. Keräillessäni tomaatteja minua naurattaa entistä enemmän. Tätä ihanan vauhdikasta arkea! Lapset alkavat olla terveitä, itselläkin tauti voiton puolella. Jono takaamme siirtyy viereiselle kassalle.
Se työntää pikkukärryt omalle paikalleen. Maksan ostoksia ja seurailen taas syrjäsilmällä tapahtumia. Välissämme on tuntemattomia miehiä hakemassa ostoskärryjä. Poika seurailee valppaana pienten kärryjen luota. Pian se kipittää seuraamaan, kun pakkaan ostoksia kasseihin.
Se ottaa vaippapaketin ja lähtee kuljettamaan sitä ovea kohti. "Istu siihen penkille!" Se noudattaa käskyä ja istua napottaa pakettinsa vieressä. Hetken päästä se on kuitenkin jo rähmällään lattialla, jaloillaan ja juoksee porteista sisälle kauppaan. Otan muutaman juoksuaskelen, koppaan pojan syliini ja teemme pienen kierroksen kaupan puolella.
"Minä jätän nämä kassit tähän hetkeksi, vien tämän lapsen autoon", sanon myyjälle. Lähdemme autolle. Vaippapaketti laahaa asfaltilla.
Minä kävin kaupassa. Minä kävin kaupassa yhden lapsen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti