Näen sinut jo kaukaa: tummanruskean tukkasi, hieman ironiselta vivahtavan hymysi. Pienet kumisaappaat tömähtevät ilakoiden aamukasteesta märkään nurmikkoon. Pysähdyn vaitonaisena eteesi. Emme ole nähneet aikoihin.
Minä tulin nyt. Muuta en osaa sanoa.
Et ole muuttunut lainkaan. Minä vanhenen: kasvoihini piirtyy uurteita, hartiani painuvat. Olen kohta kolmekymmentä. Sinä et ole päivääkään parikymppistä vanhempi.
Lapsi ihmettelee ohiajavia autoja. Onko se Volkkari? Onko se Ooppeli? Aita erottaa pojan autotiestä. Sinä pitäisit pojasta.
Kuulen helkkyvän naurusi. Tulin vain toivottamaan hyvää syntymäpäivää. Katsot minua, et puhu. Sinä muistat, minä muistan. Oltiin pirun hyvä tiimi: sinä aivot, minä kädet.
Lapsi alkaa jo pitkästyä. Minä tulen taas jouluna. Puen lapsille monta kerrosta vaatetta, hengityksemme höyryävät. Isompi osaa jo odottaa joulupukkia. Sinä vaaleassa hupparissasi, ilman pipoa, ilman käsineitä. Sinua ei palella.
Kumisaappaat tömisevät kapealla soraisella tiellä. Siellähän se meidän Volkkari on. Mennäänkö kotiin? Onko isi kotona?
Sinä seisot yhä paikoillasi, mietteliäänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti