Istuskelevat vierekkäin portailla: isompi ilkosillaan, pienemmällä iloisen punainen vaippa. Pilkoin niille omenan lautaselle. Isompi pyytää toista omenaa, oli hyvää. Tuuli käy kovana, lupailee sadetta.
Pilkon uuden omenan lautaselle. Pienempi tarraa omenasiivut molempiin käsiinsä ja hytkyttää itseään iloisesti portaiden reunalla. En ehdi tehdä mitään: se putoaa naamalleen alas portailta. Harmaa, pölyinen hiekka kuorruttaa itkuun vääntyviä kasvoja.
"Sattuiko sinuun?" isoveli kysyy korostetun tarkasti artikuloiden. Se tarjoaa pienemmälle mustaksi pölyttynyttä omenasiivua.
Vaihdan likaisen omenanpalan puhtaaseen. Pian pienempi unohtaa muksahduksen ja alkaa taas ahnaasti järsiä omenaansa.
"Lähdetään sisälle. Kohta sataa." Tyhjä lautanen unohtuu hässäkässä lojumaan rapuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti