Talvella maattiin selällään keskellä pihamaata ja tuijotettiin huuruisen hengitysilman takana olevia tähtikuvioita. Laskettiin iltamyöhään mäkeä pakkasen kiristyessä. Pyöritettiin vuoren kokoisia lumipalloja, tehtiin linnoja. Luisteltiin tuntikausia luisteluradalla, varpaita ei palellut.
Keväällä rynnättiin pelaamaan pesäpalloa heti kentän sulettua. Kaivettiin polkupyörät varastosta, vaikka lumitäpliä oli vielä melkein yhtä paljon kuin mustaa maata. Odotettiin lupaa päästä heittämään talviturkki, kuka ehtii ensin?
Kesällä uitiin virtaavassa joessa, isovanhempia hirvitti. Löydettiin mökin ikkunan alta ensimmäiset metsämansikat. Harjoiteltiin tuntikausia hula-vanteen pyöritystä. Kaivettiin kastematoja ja ongittiin kissoille särkiä.
Syksyllä kuljettiin metsässä puolukassa. Ihmeteltiin edellisenä syksynä kivelle unohtunutta pientä punaista muovisankoa. Kaivettiin minisukset varastosta heti ensilumille.
Milloin lakkasin viihtymästä ulkona? Milloin minusta tuli näyttöpääteihminen? Istuin päivät, kuuntelin. Istuin illat, kirjoitin.
Tuli lapsi, kasvoi taaperoksi. Tahtoi ulos, päätti keskellä kuraista rinnettä, ettei kävele metriäkään. Ostin itselleni takin ja housut, jotka eivät säiky paria kuraroisketta; haalarin, jossa tarkenee pakkasen paukkuessa.
Äiti, minä osaan ajaa pyörällä! Et saa kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti