Iltasatu on luettu ja toivoteltu hyvät yöt, valot sammutettu. Isomman nenä tuntuu vähän vuotavan, niiskuttaa. Kuulostelen: ainakin toinen hengittää jo tasaisesti.
Odotan vielä hetken ennen kuin hiivin vintin poikki portille. Napsautan säpin auki, kuuntelen: tämä on kriittinen hetki. Kuuluuko "Äiti, minne sinä menet" vai ei? Tasainen hengitys vastaa.
Pujahdan portista ja napsautan säpin takaisin kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti