Oikaisen itseni yläkerran lattialla olevalle patjalle. Flunssa kiristää otettaan: olo on tukkoinen, väsyttää. Seurailen isomman leikkiä lego-laatikolla. Sillä on kuulokkeet päässä, ilme keskittynyt. Kädet saavat tekemistä legoista. Pienempi lähti alakertaan, ei häiritse. Kokonaisuus on harmoninen, ei mitään ylimääräistä.
"Äiti, loppui", se sanoo.
"Ai. Haluatko vielä kuunnella Karhukirjeitä?"
"Joo."
Etsin kirjasarjan kolmannen osan. Lapsi keskittyy. Lasken valmiustasoa, päästän ajatuksen harhailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti