Kolmikko oli ilmeisen vakaasti päättänyt, että äiti ei yöllä nuku. Joskin omalle kontolleni laitan sen, että uni saapui vasta hieman ennen puolta yöltä.
Heti kohta naukaisee kissa. Vaativasti, tahtoo ulos. Päästän kissan ulos, vaivun horrokseen.
Pinnasängystä alkaa kuulua vaikerrusta. Pieni mies ei saa hengitettyä nenän kautta. Silittelen hetken selkää, lapsi rauhoittuu, minä nukahdan.
Jossain soi herätyskello. Kellon omistaja ei reagoi. Muksaisen sitä vähän turhankin kipeästi kylkeen. Sammuta se pirun kello, sinullahan on tänään vapaapäivä!
Ja sitten uni ei enää tulekaan. Kolmas havahtuminen oli ilmeisen liikaa. Lähden alakertaan aamupalalle - josko aamuneljältä syöty puuro toisi unen.
Nukahdan. Ehkä puoleksitoista tunniksi, korkeintaan kahdeksi. Sitten pinnasängystä kajahtaa hyvät huomenet.
---
Isompi konemies aikoo suunnata reilun sadan kilometrin päähän Savonmaalle hakemaan varaosia rom... traktoriin. Ei helvetti, en kyllä varmasti jaksa olla räkäisen tenavan kanssa koko päivää kahdelleen kotona. Koko konkkaronkka pakkautuu autoon.
---
---
Varaosia hakiessa tulee nälkä. ABC-asemalta löytyy lasten annos lihapullia ja perunamuussia. Äitiä hieman huvittaa: kohta vuoden ja neljä kuukautta vanha poika syö mukisematta koko ison lautasellisen tyhjäksi. Kaikin puolin onnistunut päivä, ja samaa mieltä on äitikin. Väsymyskin unohtui Pohjois-Savoon.
Räkä tosin valitettavasti seurasi kotiin saakka perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti