Traktori hurahti käyntiin. Ja sitten se oli poissa.
Olen jo ehtinyt nähdä muutamia isoja raivokohtauksia: kun ei pääse ajamaan isän kanssa traktorilla, kun mopo jumittuu kiinni pöpelikköön - puhumattakaan lukemattomista pienistä "en nyt tahdo pukea päälle" -mielenosoituksista. Tämä oli jotain muuta: pieni mies oli pakokauhun partaalla. Ne veivät hänen traktorinsa!
Itkua keskellä keittiötä. "Äiti akki äiti äiti äiti akki!" Itkua ulko-ovella. Itkua sylissä, itkua ikkunassa. Iltapala jää koskematta, kun syöttötuolista ei näy traktoria.
Yritäpä kertoa vähän päälle vuoden ikäiselle, että traktori on edelleen olemassa, jopa kotipihassa, vaikka se ei näykään ikkunasta tai ulko-ovelta. Eivät auta edes lupaukset siitä, että heti huomenna aamulla mennään katsomaan traktoria. "Akki äiti akki äiti äitiiiiii!"
Hätä on liian suuri, ja isä ajaa traktorin omalle paikalleen ikkunan alle. Yöunille käy taas huoleton pieni. Tosin normaalin "pupu pupu pupu" -muminan sijasta kuuluu "pupu pupu akki pupu pupu".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti