Oma nimi

Äitienpäivän iltapäivä kului kipeän lapsen kanssa sisätiloissa. Yskää, ja aina vain räkää. Ei kuumetta, mutta kun ulkoilma tuntuu vain lisäävän liman eritystä, sisällä pysytteleminen tuntui järkevältä. Eikä poikakaan kovasti protestoinut vastaan, kun keksittiin katsella valokuvia. Ensin katsottiin traktorikuvia Uudeltamaalta. "Vähän on isommat traktorit", kommentoi isompi konemies. "Akko! Akko!" kiljahteli pienempi konemies. Itse tuumin lähinnä, että onpas etelässä kevät jo pitkällä, ja kuvissa suloisia lapsia.

Samojen kuvien katselu alkoi kuitenkin pian kyllästyttää - hienoista traktoreistakin huolimatta. Hetken mietittyäni muistin kamerassa olevat kuvat mummolareissulta. Bingo!

"Iti! Iti! Issssssiiiii!" - oranssi heijastintakki, farmarihousut ja lippalakki.

"Ukku! Ukki!" - vanhin partasuinen sukupolvi.

Ja tietenkin unohtamatta autoja, jo selvästi artikuloiden: "Auto! Auto!"

"Kukas se tuo pieni pipopää on?"

Hiljaisuus. "Akko?"

"Ei tässä nyt traktoria ole..."

"Akko, Akko, Akko!"

Tällä kertaa äidin suupielessä kareilee hymy. Meidän pieni traktorimies, henkeen, nimeen ja vereen.