Puolisentoista vuotta takaperin se tuli meille: kaivettiin mummolan aitasta, jossa se oli palvellut lähinnä mattojen säilytyspaikkana. Pohja oli kierossa ja maali halkeillut. Silti se oli lähes täydellinen.
Ukki teki uuden pohjan; isomman konemiehen kanssa maalasimme sängyn päädyt ja pinnat. Jopa pienet punaiset, keltaiset ja valkoiset pallot saivat uuden värikerroksen. Ja sitten tuli pieni mies, joka nukkui sängyn vuorollaan omakseen - niin kuin isä ja setä aikoinaan, samoin sukulaislapset sitä ennen.
Viime syksynä poika nousi seisomaan - ja vähältä piti, ettei sukeltanut saman tien sängyn laidan yli lattiaan. Hätämajoituksena palveli matkasänky, ja viikon päästä kotiin kannettiin äidin kirpputoriostos, nykyisten standardimittojen mukainen pinnasänky. Perintösänky purettiin osiin ja varastoitiin mahdollista tulevaa käyttöä varten.
Nyt se on täällä taas.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti