Ensimmäiset juhlat

Isomman pojan 1-vuotisjuhlista muistan vain sen, että pudotin täytekakun puolikkaan juhlapäivänä komeasti suoraan jääkaapista lattialle. 2-vuotispäivistä on jäänyt mieleen lähinnä muovisen moottorisahan pärinä - ukin lahjavalinta osui nappiin. Vielä puoli vuotta takaperin pienempi poika järjesti runsaanlaisesti yöohjelmaa, vaikka parempia öitä kohti oltiin jo matkalla.

Ensimmäistä kertaa sain siivottua kodin siedettävään kuntoon. Tarkka silmä kenties huomasi puutteita: syöttötuoli jäi kuuraamatta, ikkunat ovat täynnä pieniä kämmenenjälkiä. Päivänsankarin ilo tuskin kuitenkaan likaisiin ikkuinoihin kaatuu, ja äitikin on katsellut niitä niin kauan, että eiköhän ne ehdi vielä huomennakin pestä. Tai ylihuomenna. Tai viikon päästä. No joskus.

Idea kakusta muodostui jo muutamia kuukausia takaperin, kun pojan kiipeilyvietin mittakaava alkoi paljastua. Kymmenen ja puolen kuukauden ikäisenä poika kiipesi lähes pystysuorat tikapuut mökin vintille. Ehdottomasti apinakakku.

Paikalle kutsuttiin kourallinen ihmisiä. Isompi poika ei ihme kyllä järjestänyt valtavaa mekkalaa, muutaman kerran loukkaantui jostain ja meni piiloon mököttämään. Juhlakalu väsyi ja meni kesken viimeisen kahvituksen päiväunille. Yhtään kakkua ei lentänyt lattiaan. Mustikkapiirakka tosin oli löysänpuoleinen.

Illalla ajeltiin uudella mustalla kuorma-autolla - välillä sovussa, välillä kinastellen. Soiva laulukirja soitti lauluja, useimmiten Pikku-Mat(s)in autoa.

Kivat pienet juhlat.