Ensimmäinen vauvavuosi oli vaikea. Neuvoja sateli joka puolelta, ja maalaisjärjen vielä uinuessa koetin noudattaa jokaista neuvoa. Tuntui tärkeältä, että vauvaa puhuteltiin nimeltä jo ennen kastamista - vauvaksi kutsuminen konkretisoi sen etäisyyden, jota tunsin pientä uppo-outoa tulokasta kohtaan, joka käänsi elämäni ylösalaisin. Jälkeenpäin näen selvästi avuttomuudesta kummunneen ahdistuksen.
Toisen vauvavuoden kynnyksellä pelkäsin taas vajoavani samaan ahdistavaan pimeyteen. Vauva ei ole ikinä tyytyväinen, se nukkuu yhtä huonosti kuin isoveljensä. Pikkuveli löysi kuitenkin heti paikkansa perheestä. Nimi julkistettiin vasta kastetilaisuudessa, vaikka oli päätetty jo raskauden alkuvaiheessa. Ensimmäinen puoli vuotta kahden lapsen äitinä tosin on hämärän peitossa: nuorempi poika tuntui olevan vielä veljeään huonompi nukkuja. Väsymyksestä huolimatta muistan ajan onnellisena. Tiesin pärjääväni. Ongelmatilanteissa toimin vaistonvaraisesti, soveltaen.
Viime joulun aikoihin pienempi poika alkoi nukkua. Yhtäkkiä se vain nukkui, pian jätti itsekseen yösyönnit pois. Sen jälkeen yöohjelman järjestäminen on ollut pääsääntöisesti isoveljen vastuulla.
Kevään aikana sairastettiin paljon. Pikkuveli sai tuntea isoveljen alkavan uhmaiän nahoissaan: veljen töniminen oli melkein kolmen kuukauden ajan päivittäistä lystiä. Systemaattinen (tai melkein aina systemaattinen) kieltäminen tuotti kuitenkin lopulta tulosta, ja nyt kotonamme asuu kaksi enemmän ja vähemmän kinastelevaa velikultaa.
Ennen lapsia tapasin silloin tällöin lukea saunan jälkeen kirjaa ja syödä popcorneja. Tänään valmistimme saunan jälkeen kulhollisen popcornia. Isompi poika muisti popparit synttäreiltä; kotona popcorneja ei ole valmistettu lasten syntymän jälkeen. Nyt kirja on vaihtunut Pikku Kakkoseen. Kahdet pienet kourat kävivät ahkerasti kulholla. Pienimmistä käsistä suurin osa herkuista päätyi olohuoneen lattialle.
Minä selvisin kahdesta melkein peräkkäisestä vauvavuodesta. Minuus alkaa palautua.
Huomenna on lastenkirjakasan palautuspäivä. Aion tällä kertaa, vihdoin ja viimein, lainata myös itselleni jotain. Tätä hetkeä olen kaivannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti