Kuuden viikon loma alkaa olla ohi. Maanantaina alkaa arki.
On viimeistelty uusi lato, rakennettu siihen katto. On täytetty latoa puilla. Iso rankakasa tosin vielä odottaa pilkkojia. On nostettu rinteestä vanha autonromu ja kunnosteltu sitä pojille ajopeliksi. On rakennettu kiikku: eilen pienempi poikakin sai vihdoin oman keinunsa. On siistitty vanha liiteri traktorille talliksi. Takaseinä on upouusi, etupuoli vaatii vielä nikkarointia.
Ja pieniä asioita: On kiukuttu, riidelty, halittu, annettu anteeksi. On herätty joka aamu aivan liian aikaisin. Pienempi on ottanut ensimmäiset askeleensa ja isompi oppinut halutessaan pitämään housunsa kuivina.
Vuosi takaperin jäin kotiin kolmeviikkoisen vauvan ja puolitoistavuotiaan isoveljen kanssa. Silloin vaadittiin enemmän fyysistä jaksamista: piti sinnitellä päivästä toiseen vähillä yöunilla. Selvisin miten kuten. Nyt koettimet ovat toisenlaiset: miten kestän päivästä toiseen pientä tahtojaa, joka tahtoo sen, tuon, tämän ja nimenomaan juuri nyt? Hyvästi siisti koti, tervetuloa vanha tuttu kaaos.
Kesä on ollut mainio. Haikein mielin lähetämme isin maanantaina töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti