Se kurkistelee pehmokoiran takaa, omasta sängystään. Ihan vieressä, mutta silti omassa sängyssään.
"Tuletkos lukemaan dino-kirjan?"
"Ei, en tule."
"Isi ja veli lukevat."
Silittelen pellavapäätä, se hymyilee jo unisesti. Dinosaurusten pelastuspartio auttaa ahdingossa olevia dinoja.
"Äiti minä tykkään sinusta."
"Minäkin tykkään sinusta."
Tunne vahvistuu päivä päivältä, ilta illalla: kaiken uhman ja aggressiivisuuden takana, uuvuttavien taistelujen sotatanterilla kasvaa persoona. Valloittava, sympaattinen, ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti