Koko matka on juteltu karkeista: Mitä sinä aiot ottaa? Ne karkit säästän kyllä viimeiseksi. Paljonko sinulla on rahaa?
Kipsan edessä alkaa vähän jännittää. Tuntuu isolta, kun saa itse valita ja maksaa karkit. Viiden markan kolikko hikoaa nyrkissä.
Noita viidelläkymmenellä pennillä, merkkareita markalla, noita suklaisia viidelläkymmenellä pennillä. Merenneitokarkkeja markalla. Täti laskee summaa ääneen, pian viisi markkaa täyttyy. Ojennan kolikon tädille, joudun nousemaan varpailleni.
Kotimatka sujuu nopeasti, pitkin oikoreittejä metsäpolkuja pitkin. Kotipihassa rengaskeinuissa on mukava istuskella, karkkipussit vajuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti