- Väsymys. Lasten myötä on seuraksi tullut jatkuva univelka. Silloin kun itseä nukuttaisi, lapset valvottavat yöllä. Silloin kun lapset nukkuvat, kulutat yön miettimiseen.
- Sairastaminen. Aina on jotain, vähintään nenä vuotaa.
- Kaaos. Olet oppinut sietämään sitä, että koti on lähes aina kuin pyörremyrskyn jäljiltä.
- Aamut. Ne tulevat aina liian aikaisin.
- Uudet tuttavuudet. Lapsilla on merkillinen kyky pakottaa tuppisuukin juttelemaan muille, tutustumaan ihmisiin.
- Tehokkuus. Silloin kun järjestyy aikaa ilman lapsia ja täytyy tehdä jotain, se tulee myös tehtyä. Enää ei vain maleksi ja vitkuttele: se jokin on tehtävä nyt, toista mahdollisuutta ei ehkä tule pitkään aikaan.
- Kirjoittaminen. Tapa jäsentää arkea, selvitä.
- Nauru. Olet oppinut nauramaan itsellesi. Omien virheiden hyväksymisestä on tullut helpompaa, kun niitä tekee päivittäin useita.
Kamalan ihania, ihan kamalia, maailman parhaita pellavapäitä. Yhdessä kohti uusia haasteita. Kutsuvat kuulemma ruuhkavuosiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti