Puutunut käsivarsi, kun lapsi kömpii aamuyöstä kainaloon. Todentuntuinen painajaisuni, joka ei aamulla katoa mielestä. Lattialle kaatunut kahvikuppi.
En lähde kerhoon, kun pelottaa. Kaverit pelottaa, lelut pelottaa, kavereitten äidit pelottaa.
No ei lähdetä, mennään ulos.
Eikun mennäänkin kerhoon, haluan näyttää kavereille Valmet-lippiksen.
No mennään.
Ärsyttää, kun se ei kuuntele mitään. Kun se lupaa, että on kunnolla, mutta minuutin päästä on kiivennyt biljardipöydän päälle. Tiuskin, äkäilen, en ole kolmevuotiasta viisaampi.
Kultaakin kalliimpi se, joka muistuttaa, että välillä on huonoja päiviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti