Olen lähdössä lenkille, isompi ei päästäisi. Keksin pyytää sen mukaan: mahtuu vielä pyörän istuimeen juuri ja juuri. Pukeudumme, etsimme kypärät.
"Asuuko tässä talossa ketään?" se kysyy.
"Taitaa olla kesäasuntona. Talvella asuvat muualla."
"Kirkonkylällä."
"Niin, tai jossain muualla, Ruotsissa vaikka."
Joku on kirjoittanut heinäpaalin kylkeen "Kotikylä rules!" Se haluaisi mennä katsomaan, mutta en malta vielä pysähtyä. Kohta annan sen kävellä ison mäen ylös. Se ihmettelee rinteessä olevan talon kivijalan ikkunoita. Arvelen kellariksi. Se suunnittelee rakentavansa kotiinkin kellarin.
Pienempi tie on vasta lanattu.
"Äiti, onko lanatulla tiellä vaikea ajaa?" se kysyy.
"No vähän raskaampi. Mutta ei ole kuoppia."
Pysähdymme levähdyspaikalle katsomaan lammella olevia joutsenia.
"Mitä ne sanovat?" se ihmettelee.
"Jaa-a. Sanoisko ne että heippa, keväällä nähdään?"
"Heippa, joutsenet!" se toivottaa.
Ajamme viimeisen kilometrin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti