Kuorin perunoita. Nuhanenät jäivät vielä pihalle, sisällä ollessaan koko ajan toistensa kimpussa, levotonta. Toin ulkoa sylillisen halkoja aamua varten.
"Minä toin kaksi halkoa!" ulko-ovelta kuuluu.
Pienempi tulee halon kanssa keittiön ovelle, kantaa halon puukoriin. Kiitän, kehun.
"Tuon vielä toisen halon", se sanoo ja tömistelee ulos. Vähän ajan päästä ovelta: "Minä toin kaksi halkoa!" ja sitten: "Tuon vielä toisen halon." Puukori täyttyy halko halolta, saan perunat kiehumaan.
"Eiköhän meillä nyt ole tarpeeksi puita aamua varten." Se on ylpeä, tekemisen riemu paistaa silmistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti