Istumme pienemmän kanssa mummolan rappusilla, ilta-aurinko lämmittää. Nukkumaanmenoaika lähenee, aika lähteä kotiin.
"Huuda sinä tuonne pirttiin, että lähdetään kotiin", sanon pojalle.
Poika nousee raput ylös, kurkottaa oven auki. "Onko ketään kotona?" se kailottaa ovenraosta.
"Eikös sinun pitänyt sanoa, että lähdetään kotiin?" kysyn, kun se istahtaa viereeni rappusille.
Se nousee uudelleen ylös, avaa oven ja huutaa pirttiin: "Syömään!"
"Ei mennyt vieläkään ihan oikein."
Vielä kerran se kurkottaa oven auki ja huutaa: "Kotiin!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti