Minä rakastan näitä päiviä. Kaukana painostavista taakoista, omista, muiden.
Kävellä pellonlaitaa kohti metsää, vastata tuhanteen miksi-kysymykseen. Noukkia kippo puolilleen mustikoita, katsella, kun sormet ja suupielet värjäytyvät sinisiksi. Odottaa mustikkapiirakka uunista, kaapia viimeiset murut vuoan pohjalta lautaselle ennen kuin piirakka ehtii kunnolla jäähtyä.
Täyttää tiskikone kolmatta kertaa, pyyhkiä pöytä, penkit, lattia. Nuuskia ulkona kuivatun pyykin tuoksua, ripustaa kymmenen pehmolelua narulle kuivumaan. Huomata rasvainen kämmenenjälki ikkunassa, kohauttaa olkia: ei tänään.
Maalata ikkunanpielilautoja valkoiseksi, olla ylpeä oman käden jäljestä.
Vetää punaiset villasukat jalkaan, aistia hiljaisuus.
Minä rakastan näitä päiviä. Uuvuttavia, pitkäveteisiä, tavanomaisia, turvallisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti