Lapset alkavat hermostua. Pienempi on potkaissut kengät jalastaan ja kinuaa laittamaan niitä takaisin; isompi alkaa valittaa vessahätää. Räikeät kyltit mainostavat vuorokauden ympäri auki olevaa liikenneasemaa.
Parkkeeraan auton isolle parkkipaikalle. Poikkeamme vessassa ja sen jälkeen marketissa.
Pienempi suostuu tappeluitta ostoskärryjen istuimeen. Isompi ei löydä pikkukärryjä, ja annan sen työntää isoja kärryjä. Selviämme törmäyksittä kassalle saakka, ksylitol-pastillien rasia lentää kaaressa liukuhihnalle. Myyjää ei näy, isompi alkaa liikehtiä levottomana.
Lopulta kassalle saapuu joku. Irroitan katseeni lapsesta, tervehdin. Pahvinen suklaapatukkahylly rämähtää lattialle, joka puolella on Pätkis-patukoita.
Myyjä alkaa nauraa. "Sehän oli nopea." Itseänikin alkaa väkisin naurattaa, en muista edes torua lasta. Maksan ostokset ja pyydän anteeksi.
"Tulet sitten kymmenen vuoden päästä kesätöihin siivoamaan", myyjä huikkaa pojalle ja lähtee keräämään patukoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti