Lainattiin kirjastosta kirja, jossa lapset leikkivät piilosta. "Äiti, leikitään piilosta", isompi ehdottaa. Pienempi kyllästyi jo ulkoiluun. Pihalla on liian liukasta.
Lasken kuistilla viiteen. "Tullaan!" kailotan niin että piha raikaa. Poika makaa mahallaan kuistin portaiden edessä. "Minnehän se poika on mennyt?" jatkan kailottamista. "Onkohan se mennyt leikkimökkiin?" Poika nauraa, kun kävelen ohi. Kurkistan leikkimökkiin. "Ei ole täällä! Missähän se on?" "Minä olen täällä!" poika huutaa rappusilta. "Siinähän sinä olet!"
Se tahtoo mennä uudelleen piiloon. Lasken taas viiteen. "Käy katsomassa auton takaa!" kuuluu leikkimökistä. Noudatan ohjeita: "Onkohan se poika mennyt auton taakse? Ei ole täällä. Missähän se on?" Poika nauraa hekottaa leikkimökissä. "Minä olen täällä!"
Minun vuoroni mennä piiloon. Poika laskee leikkimökin kulmalla kolmeen. Ehdin juuri ja juuri mökin kulman taakse. "Äiti, missä sinä olet?" se juoksee perääni ja löytää minut heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti