Luemme kirjoja olohuoneen sohvalla. Pienempi ei jaksa keskittyä isomman valitsemaan Onni-poikaan. "Tule tänne, nyt luetaan Nelli-ankka", huutelen keittiöön.
Pienempi tulee ovelle ja osoittaa keittiöön: "Oho!" Maton alla on muhkura. "Kisuko se on mennyt maton alle?" Isompikin unohtaa lukemisen.
Pian molemmat pojat ovat maton alla, kissa räpsii tassuillaan hapsuja. "Kato äiti, minä olen mustekala", isompi hihkuu. Annan niiden peuhata hetken, matot kopisteltiin eilen. Leikin laannuttua oikaisemme maton. Kissa katoaa yläkertaan nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti